Kylätoimikuntien ja muiden kylissä toimivien yhdistysten tarjoamat palvelut ovat monenkirjava joukko mm. erilaisia hoiva-, kylätalkkari- ja huoltopalveluyrityksiä.

Ala on kasvava ja kehittyvä ja vaatii mm. meidän seutukunnallamme Itä-Uudellamaalla huomattavaa huomiota monista eri syistä. Kasvavat paineet kolmatta sektoria ja sen tuottamien palveluiden lisäarvo-odotuksia kohtaan sekä kylien harveneva palveluverkosto ovat erityisen mielenkiinnon kohteena.

Kyläpalvelut on tulevaisuuden toimiala. Lakkautettavat kaupat ja muut lähipalvelut sekä vanhusväestön kasvava osuus ovat niitä haasteita, joihin kyläpalveluyritys voi vastata. Kyläpalveluyritys syntyy usein kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta: sekä palvelun tuottaja että ostaja ovat saman kylän asukkaita.

Yrityksen kohderyhmä on siis lähellä ja valmiina, mikäli yrityksen tarjoama palvelu on hinta-laatusuhteiltaan kilpailukykyistä ja luotettavaa.

Alueellamme toimivan toimintaryhmän Silmu ry:n uuden ohjelman painopisteitä ovat mm. kylähankkeet, joissa esimerkiksi pyritään monitoimisen yhteispalvelun kehittämiseen kylissä.

Toimiessani Itä-Uudenmaan Kylät ry:n kyläasiamiehenä olen kohdannut alueellamme huomattavan vajauksen kylien tuottamissa palveluissa verrattuna useimpiin muihin alueisiin. Kartoittamalla alueen kyläpalveluyritykset päästään myös kiinni haasteisiin ja kehitysnäkökulmiin alalla.

2 Kyläpalveluiden historiaa

Kyläpalveluiden kehittyminen ja taantuminen on seurannut erilaisia vaiheita kautta kyliemme kulttuurihistorian. Entisajan maaseutu tarjosi asukkailleen luonnolliset olosuhteet sekä palveluiden tuottamiselle että hankkimiselle paikallisesti. Kylien asukkaat eivät siirtyneet pitkiä matkoja käytännön syistä ja sekä ruoan tuotanto että elämä yleensä oli keskittynyt pienemmälle alueelle yksilöihin nähden.

Kyläpalvelut syntyivät kuin itsestään. Joku tunsi hyvän saunottajan, toinen tiesi kupparin parantavan vaivoista, puusepältä löytyi kauhoja ja kiuluja myös muille kyläläisille. Yhteisötalous ja eräänlainen paikallistalous ja jopa paikallisraha oli normaali käytäntö. Se tietenkin hyödytti taloudellisesti koko yhteisöä, raha jäi kylään.

Osuustoiminta oli sotien jälkeen jo huomattavan kehittynyt muoto yhteisötaloudesta. Sen avulla saatiin maatamme nopeasti jälleenrakennettua ja kehitettyä. Osuustoiminnassakin oli vielä kyläpalvelun piirteitä; tunnettiin tuottajat ja kuluttajat, tarjottiin täsmätuotteita, hävikki oli pientä.

Vanhusväestölle tarjotut palvelut ovat jo aikaa sitten muuttaneet muotoaan vastaamaan enemmän kuntien ja valtion hyötyä kuin vanhusväestön etuja. Toisaalta terveydenhuollon kehityksen myötä on saatu vanhusväestölle turvattua keskitetyt sairaanhoitopalvelut ja korkealaatuinen hoito, etenkin siellä missä tämä kehitys ei vielä ole mennyt liiallisuuksiin.

Kyläkauppa on ehkä hyödynnetyin kyläpalvelun muoto kautta aikojen. Jossakin vaiheessa se oli jopa itsestäänselvyys kylien elämässä kyläkoulujen ohella. Kyläkauppa ei tarjonnut pelkästään ravintoa vaan myös kohtaamispaikan ja viestitoimiston kylän ja kyläläisten asioista. Se ei ollut pelkästään juoruamista varten vaan myös turvallisuutta tuovana tekijänä kylän elämässä.

Kyläkouluista on viime aikoina puhuttu surullisen paljon, syystä. Rakennemuutos ei tunnu vieläkään päästävän kyläkouluja otteestaan. Sitä mukaa kun maaltapako - maallemuutto liike tasaantuu, tuntuvat myös kuntien strategiat koulujen säilyttämiseksi tiukkenevan. Tähän kehitykseen ei kyläyhdistyksillä ole tarjota muuta lääkettä kuin houkuttelevat elinolosuhteet kyläläisille ja mahdollisille uusille sellaisille. Sitä myöten pystytään myös muita palveluita kylillä kehittämään ja mahdollisesti luomaan täysin uusia kyläpalveluiden muotoja, sekä yksityisten että yhteisöjen toimesta.

2.1 Kyläpalvelut tänään

Tämän päivän kyläpalveluiden kehitys on ollut suhteellisen lyhyen ajan tulosta. Kyläpalveluiksi voidaan lukea sekä yksityisten että yhteisöjen tuottamat palvelut haja-asutusalueen asukkaille. Tuottaja ei välttämättä itse asu alueella, mutta kernaasti tuntee olosuhteet hyvin, jotta voi tuottaa sellaisia palveluita, joille on luonnollinen kysyntä.

Yhteistyö julkisen sektorin palveluntuottajien kanssa on toinen edellytys onnistuneille kyläpalveluratkaisuille. On tunnettava alueen palveluntuotannon edellytykset ja tarpeet sekä kunnan rakenteet ja resurssit. Tämä on ehkä useinkin laiminlyöty kartoittamalla hyvin yksioikoisesti palveluntuottajia ainoastaan elinkeinonharjoittajien parista. Tosiasia on, että pitkän talkooperinteen omaava yhdistys on erittäin haluttu palveluntuottaja kylillä. Kasvoton, tuntematon palveluntuottaja joutuu huomattavasti kauemmin hakemaan jalansijaa markkinoilla. Yhdistysten ja yhteisöjen palveluntuottamismahdollisuudet kasvavat sitä mukaa kun hyviä kokemuksia saadaan aiheesta. Kirjassa ”Maaseudun palveluaukot ja kolmas sektori” kuvataan muutamaa esimerkkiä Kylä palveluyrittäjänä -hankkeen toimijoista, joiden avulla kyliin on luotu päiväkoteja, kylätaloja ja pienyrityksiä. Osa hankkeista on onnistunut, osa hiipunut erilaisiin vaikeuksiin, mutta kyliin on sekä laadullisesti että määrällisesti saatu huomattavan paljon elämisenintoa ja uskoa tulevaisuuteen. Kylien kuolemaa ei toivo kukaan.

3 Kartoituksen toteutus

Tässä toimialakartoituksessa on kartoitettu viiden kunnan kyläpalveluyrityksiä, Lapinjärven, Liljendalin, Ruotsinpyhtään, Loviisan ja Pernajan (Yhteensä n. 19.000 asukasta). Kartoitukseen on käytetty apuna Itä-Uudenmaan Kylät ry:n luomaa listaa alueen yhdistyksistä ja aktiivisista toimijoista sekä Itukylät-portaalia. Kaikkiin alueella aktiivisesti toimiviin yhdistyksiin, Marttayhdistyksiin, kyläyhdistyksiin, maamiesyhdistyksiin, nuorisoseuroihin ja vastaaviin on lähetetty kirjeet, yhteensä 52 kappaletta. Kirjeissä kysyttiin sekä mahdollisista tulevista palveluajatuksista että jo toimivista kyläpalveluista. Osalle toimijoista lähetettiin myös sähköpostikirje samansisältöisenä. Kaikkiin kuntiin lähetettiin sama sähköposti, joka pyydettiin toimittamaan edelleen alueella toimiville yhdistyksille ja mahdollisille palveluntuottajille. Vastaukset pyydettiin joko puhelimitse, kirjallisesti kirjeenä tai sähköpostitse tammikuun 2008 loppuun mennessä.

VPK-toiminta on jätetty täysin tämän kyselyn ulkopuolelle. Se vaatii oman kartoituksensa useasta eri syystä. VPK-toiminta on viime vuosina joutunut kohtuuttoman vaikeaan tilanteeseen. VPK:t kaipaavat aluepelastuslaitoksilta selkeämpiä sopimustarjouksia toiminnan jatkamiseksi ja kehittämiseksi. Nuorten rekrytointi toimintaan on useiden VPK-yhdistysten haaste. Kaluston kunto ja käyttöaste eivät myöskään aina kohtaa. VPK-liikkeellä on edessään sekä taloudellisia että henkilöstöön liittyviä haasteita, jotka tulisi ratkaista, ei pelkästään alueellisesti vaan maanlaajuisesti. Sekä ensivastetoiminta että nuorison rekrytointi ovat ensisijaisen tärkeitä VPK toiminnan jatkumisen kannalta.

Kartoitettujen viiden kunnan kyläpalveluyritystarjonnan perusteella tilannetta on hahmotettu yleisemmin. Tältä pohjalta pyritään saamaan alulle koko Itä-Uudenmaan Kylät ry:n toimialueen kattava kartoitus sekä siihen liittyvä kehittämissuunnitelma.

3.1 Kartoituksen tulokset

Kartoituksessa kysytyiltä yhdistyksiltä ja muilta toimijoilta saatiin yhteensä 28 vastausta. Näistä vastauksista seitsemässä ilmoitettiin, että kylällä ei tuoteta palveluita. Osa vastauksista ei antanut aivan todellista kuvaa kylän tilanteesta. Tietynlainen vähättely ja oman palvelutuottamisen merkityksettömänä pitäminen heijastui vastauksista. Teatteriretkien järjestämistä tai askartelukerhon pitämistä ei pidetty kyläpalveluiden tuottamisena vaan puuhasteluna ja yhdistyksen normaalina toimintana. Toki, mutta mikä merkitys sillä on kylien elämälle ja kylien elävänä pitämiselle sekä tulevaisuudelle, sitä ei kartoituksessa kysytty.

Ne yhdistykset, jotka ilmoittivat tuottavansa palveluita, olivat kirjavia sekä käytännöiltään että palveluiltaan. Osa yhdistyksistä toimii useamman kunnan alueella ja tarjoaa palveluitaan myös oman toiminta-alueensa ulkopuolelle. Oheisessa kaaviossa näkyvät vastanneet yhdistykset toimialueen mukaisen jaottelun mukaan. Palveluita tuottavat yhdistykset ovat huomattavan suuri osa kaikista vastanneista.

Kaksi yhdistystä ilmoitti tarjoavansa paikallisteatteritoimintaa, joka myös on taloudellisesti katsottava elinkeinonharjoittamiseksi, sekä välittömästi että välillisesti työllistävän vaikutuksensa takia. Yhden yhdistyksen säännöllinen kesäkahvila- ja museotoiminta sekä kolmen muun yhdistyksen kesätoiminta on myös pienimuotoista elinkeinotoimintaa ja tarjoaa kesätyöpaikan 1-2 paikalliselle nuorelle.

Kaksi yhdistystä koordinoi vanhuksille järjestettäviä virkistyspäiviä ja retkiä. Eräs yhdistys on jo kymmenen vuoden kokemuksella konkari alalla. Kyseisen yhdistyksen kuukausittaisiin palvelupäiviin osallistuu kymmeniä paikallisia vanhuksia, jotka tyytyväisinä käyttäjinä palaavat yhä uudelleen. Nämä palveluntuottajayhdistykset eivät kuitenkaan itse tuota kyseisiä palveluita vaan keräävät yhteen paikallisia ammatinharjoittajia, kampaajia, catering-palveluita ja muita palveluntuottajia. Tämänkaltainen koordinointi ja organisointi on yhdistykselle pidemmän päälle suuri rasite, koska siinä jatkuvasti vaaditaan vapaaehtoisvoimia. Toisaalta palvelua ei kylällä tuottaisi kukaan muukaan, joten tietynlaisen moraalisen velvoitteen leiman on moni yhdistys saanut osakseen. Mikäli tämänkaltainen palvelu lopetettaisiin, ei sitä pystyisi ainakaan julkinen sektori korvaamaan. Se on siis täysin omaehtoista palveluntuottamista, jossa palvelun tuottaja todellakin kohtaa käyttäjän ja jossa kysyntä on olemassa. Markkinointia ei tarvita ja toiminnalla on toki välillinen työllistävyysvaikutus.

Suurin osa alueen kyläpalvelutoimijoista on pieniä yhdistyksiä, jotka oman toimintansa ohella tuottavat pienimuotoista palvelua vapaaehtoisvoimin ja talkoilla. Varsinaista elinkeinotoimintaa on hyvin vähän, yhden asukasluvultaan suurimman kunnan alueella ilmeisesti ei lainkaan, lukuun ottamatta kansalaisopistojen ja työväenopistojen kurssitarjontaa haja-asutusalueella. Sitä ei kuitenkaan voida katsoa paikallisten tuottamaksi palveluksi.

Tyhjentyneiden kyläkoulujen valjastaminen muuhun käyttöön on jo alkamassa meidänkin alueellamme. Suurin osa rakennuksista on yksityisten käsissä, mutta osan uudiskäyttöä mietitään aktiivisesti kyläyhdistysten toimesta. Mitään palveluyritystoimintaa ei niihin vielä ole syntynyt.

Neljä kyselyyn vastanneista yhdistyksistä ilmoitti olevansa kiinnostunut hankeavustuksista ja maaseudun kehittämishankkeista. Maaseudun kehittämisyhdistys Silmu ry. tulee ottamaan yhteyttä kyseisiin yhdistyksiin.

3.2 Tuottaja kohtaa käyttäjän

Tälläkin alueella tuotettavien palveluiden pienessä määrässä ja vaatimattomassa sisällössä on huomattavissa palvelun tuottajien ja käyttäjien tottumattomuus kolmannen sektorin toimijoiden mahdollisuuksista. Palvelun tuottajat, yhdistykset ja muut yhteisöt voisivat aktiivisesti hakea sekä yhteiskunnan tukea että erilaisten säätiöiden ja maaseudun kehittämisyhdistysten apua erilaisiin palveluhankkeisiin. Toisaalta palveluiden käyttäjät, asiakkaat, kuluttajat voisivat aktiivisesti kyseenalaistaa ja hakea erilaisia vaihtoehtoja palveluiden tuottajista.

Todellisuudessa kartoitus paljasti sen surullisen tosiasian, että kyliltä puuttuvat lähes kaikki tärkeimmät palvelut, vaikka meidän haja-asutusalueemme onkin niin lähellä suurien keskusten palveluita. Yhdistyksien antamat vastaukset myös kertoivat, että resurssien puute näkyi kautta linjan. Todettiin, että kyliltä puuttuu palveluita ja kysymykseen mahdollisesta palveluntuottajasta todettiin, että kylältä ei sellaista löydy. Sekä omien resurssien puutteellinen tiedostaminen että tukipalveluiden kartoittamistarve käyvät ilmi vastauksista. Tässä on kuntien suuri mahdollisuus. Mahtava osaamisreservi maaseudun toimijoita odottaa valjastamista erilaisiin julkista sektoria helpottaviin tehtäviin haja-asutusalueilla. Vanhusväestö on tulevaisuudessa varmasti kyläpalveluiden suurin käyttäjäkunta. Tämän asian tukemiseksi kuntien on kehitettävä omaa elinkeinopalvelutoimintaansa havaitsemaan resurssit ja kehittämään niitä. Tällä tapaa tuottaja kohtaa käyttäjän ja maaseudulle luodaan uusia elinkeinoja ja työpaikkoja.

3.3 Alueen haasteet

Tämän alueen nimenomaiset haasteet ja voimavarat ovat yhteneväisiä. Alueen vahva kaksikielisyys on haaste palveluntuottajalle, on alusta lähtien tiedostettava yksikielisyyden riskit ja hallittava tasapuolinen markkinointi ja tiedottaminen. Toisaalta sama kaksikielisyys on toimiessaan suuri mahdollisuus. Sen avulla palveluntuottaja saa luotua vahvan kontaktipinnan koko alueen väestöön ja täten tavoittaa kohderyhmänsä erinomaisesti. Palveluita tarjottaessa kaksikielisyys on valtava voimavara ja rikkaus.

Muita alueen haasteita ovat alueen erilaiset käytännöt ja kulttuurit sekä alueen yhdistysten ja muiden toimijoiden vähäinen kokemus yksityisestä palveluntuottamisesta. Näinkin pienen alueen alueelliset eroavaisuudet tavoissa, tottumuksissa ja käytännöissä vaikuttavat huomattavasti palveluntarjoajan mahdollisuuksiin, mikäli hän ei tunne kohderyhmäänsä ja aluetta hyvin. Tämä on tietenkin haaste kaikkialla. Siksi palveluntuottajan on mielellään oltava paikallinen, jotta palveluiden tarjoamiselle voidaan luoda luontevat edellytykset.

Käytännön haasteita palveluntuottajille ovat mm. kiinteistöjen huono kunto, rakennusmääräykset ja vesi- ja viemäröintimääräykset sekä kirjavat käytännöt viranomaismääräysten suhteen.

Vähäinen kokemus palveluiden tuottamisesta on nähtävissä haasteena koko alueella. Harva hyvä tai onnistunut esimerkki on nostanut päätään. Onnistuneen esimerkin avulla palvelut ryhtyisivät elämään ja saavutettaisiin luonnollinen kilpailutilanne. Toistaiseksi tätä ei ole tapahtunut. Ne alueen toimijat, jotka vuodesta toiseen tuottavat palveluita, ovat omalla alallaan niin suvereeneja, että mitään luontevaa kilpailua ei ole odotettavissa. Toisaalta hoiva- ja hyvinvointipalveluiden puute alueella on huomattavaa. Tässä koko maakunta tulee jälkijunassa suhteessa esimerkiksi Päijät-Hämeeseen ja Varsinais-Suomeen.

Merkittävä tekijä alueen kyläpalvelutoimintaa kehitettäessä on kunta- ja palvelurakenneuudistuksen käytännön toteutukset. Luontevat yhteydet kuntarajojen yli toimivat niin kauan kuin voi olla luottamusta siihen, että tulevaisuuden muutokset eivät tuo yhteyksiin ongelmia. Kuntasektorin on välitettävä kylille usko siihen, että yhteinen tulevaisuus on mahdollinen, olivatpa rajat missä hyvänsä.

4 Käytännön toimenpiteitä kyläpalveluiden tukemiseksi

Käytännön toimenpiteitä alueen kyläpalveluyritysten luomiseksi ja aktivoimiseksi on ryhdyttävä vakavissaan tekemään. Julkisen sektorin muuttunut tilanne, kunta- ja palvelurakenneuudistus sekä erityisesti vanhusväestön kasvava osuus ovat ne tekijät, joiden takia muutokset tulevina vuosina ovat huomattavia.

Lisäarvo-odotukset kolmannen sektorin palveluntuottajille ovat jo nyt havaittavissa. Toisaalta kunnallinen ja valtiollinen tuki kyläpalveluiden tuottamiseksi ei ole millään tavalla näkyvissä. Edelleenkin yksityiset elinkeinonharjoittajat ovat todennäköisempiä kyläpalvelun tuottajia kuin paikallisyhdistykset tai muut toimijat.

Erilaisten kyläpalveluhankkeiden avulla voidaan aktivoida kyläpalveluyrityksiä, luoda uusia toimialoja ja saada käyttäjät ja toimijat kohtaamaan toisensa. Hankkeistamisen avulla kynnys palveluyrittämiseen ei ole niin korkea. Hankkeen avulla luotujen työpaikkojen säilyttäminen on kaikkein haasteellisin tehtävä. Hyvä ennakkosuunnittelu ja esimerkkien avulla eteneminen antavat tähän haasteeseen tukea.

Pelkkä talkootyö ei tulevaisuudessa riitä. Yhdistysten on uskallettava luottaa paikallistuntemukseensa uusia palveluita luotaessa. Vaikka palveluntuottajana ei toimisikaan kylällä toimiva yhdistys, voi sellainen kuitenkin olla konsultoivana osapuolena kultaakin kalliimpi palveluita kylille juurrutettaessa. Samoin kyläläisten oma aktiivisuus palveluiden tuottamiseksi kylillä on arvokasta. Julkisen sektorin on helpompi osoittaa jo olemassa olevat palvelut lähialueilta, kuin ryhtyä luomaan uusia, kalliitakin palvelumuotoja paikallisesti. Haja-asutusalueiden asutettuna pysymiseen palveluiden saatavuus paikallisesti on elinehto.

Yhdistyksille suunnatut kurssit ja koulutukset kyläpalveluyrittämisestä tuovat uskallusta ryhtyä tuumasta toimeen. Kurssien ja koulutusten järjestämiseen voisi myös Itä-Uudenmaan Kylät ry:llä olla resursseja ja kontakteja. Kaikista luontevin tehtävä alueelliselle kylien yhteenliittymälle on tukea paikallista toimintaa luomalla hyviä käytäntöjä ja monistamalla niitä.

Suomen kylätoiminta ry:n Toimi-välittäjäorganisaatiohanke on mielenkiintoinen esimerkki toimivista kyläpalvelukäytännöistä (Peltomäki 2007). Hankkeen avulla kehitettiin uusia toimintatapoja ja menetelmiä sekä perustettiin pilottimaisesti kyliin monipalvelupisteitä yhteistyössä maaseudun muiden toimijoiden kanssa. Ongelmana maaseudulla usein on että palvelutyötehtävät ovat niin pieniä ja hajanaisia, että niistä ei synny riittävän suurta kokonaisuutta työllistymiseen. Toisaalta palveluita haluava ei löydä paikallista tarjontaa. Täten maaseudulla kärsitään yhtä aikaa sekä palveluiden että työpaikkojen puutteesta. Osaajien ammattitaitoa ja osaamista vahvistamalla toteutetaan uutta, luovaa ja työllistävää palveluyrittäjyyttä ja palvelutuotantoa. Kokemukset Toimi -hankkeesta ovat hyvin rohkaisevia. Helpon byrokratian sateenvarjo- eli koordinaatiohankkeita on alueellamme syytä kannustaa alkuun sekä löytää niille luonteva, riittävän likviditeetin ja osaamisen omaava hallinnoija.

Mielenkiintoisia tulevaisuuden mahdollisuuksia kyläpalveluyrittämiselle ovat mm. kyläkaupat tai muut vastaavat yritykset lakkauttaneiden kauppojen tilalle, vanhusten päivä- ja kotipalvelut, kyläkoulujen uusiokäyttö monipalvelupisteinä, hoivapalveluiden tuottamiseen tai jopa pienteolliseen tuotantoon sekä erilaiset kuljetuspalvelut henkilöliikenteen ja tavaroiden suhteen. Kaikille näille elinkeinoille on käyttäjäkunta olemassa, yrittäjät toistaiseksi puuttuvat.

Kyläpalveluyrittämisen siemeniä on nähtävissä meidänkin alueellamme. Niitä ei vaan ole kylvetty vielä.

15.3.2008 ma